Kelo - Varttina

Kasvoi kelokuusi kumpareella

Katsellen kauas kaihon kankahilla

Kuin vanha tammi tantereella

Aution pitäjän pientarilla

Liiku ei lehvä

Sammunut maa

Kuulu riemua eloa ei kuiskintaa

Yön varjot peittävi pellot ja maan

Yön sinessä heinikko huojuu hiljaa

Seisoi kelokuusi kumpareella

Katsellen kauas kaihon kankahilla

Haaveillen aikaa armaampaa

Kylä unist uudestaan herätä saa

Yllä tähtien

Kuultaa kylän kaukainen kajo

Siellä yhdessä muinoin tanssittiin

Ikivalat vannottiin

Alla kuusen kultaisen

Nousee aamun varhainen valo

Hiljaa hopeahäitä vietettiin

Juhannusyöt juhlittiin

Yön muistot herää

Aamun huolet jää

Kasvoi leppä liki liepehillä

Petäjä pieni pellon pientareella

Lensi lintu lehviltä lepän

Oksalle konkelon koruttoman

Kelo-kuusi kuiskutteli

Luojan lintua oksilla silitteli

Yötä saapuvaa kun odottaa

Uusiin unelmiin mieles uinua saa

Yllä tähtien

Kuultaa kylän kaukainen kajo

Siellä yhdessä muinoin tanssittiin

Ikivalat vannottiin

Alla kuusen kultaisen

Nousee aamun varhainen valo

Hiljaa hopeahäitä vietettiin

Juhannusyöt juhlittiin

Alla taivaan takamaan

Kuultaa kylän kaukainen kajo

Silloin salaisuudet jaettiin

Ja sovinnot solmittiin

Yllä kuusen kultaisen

Nousee aamun varhainen valo

Ajat menneet muistoihimme jää

Lauluissa mennyt elää